Maltan tuskin pitää jalat maassa, kun tarkistan, onko kaikki varmasti mukana; vaatteet, ratsastusvaatteet ja kaikki muut tarvittavat, jotta voisin vain nauttia kaikesta, eikä mikään puutuisi.
Kun hössötykset on hössötelty, kaverit kyytin ja parhaus voi alkaa.
Istumme autossa ja laskemme aikaa ja matkaa, joka kuluu, kunnes olemme perillä, minuutit ja kilometrit tuntuvat liian pitkiltä. Tutut maisemat vilahtavat silmissä ja ilon tunne valtaa pään, kun tajuan, että nyt tosiaan pääsen sinne, missä viihdyn kaikkein parhaiten, hevosten luo. Saisin viettää viisi hienoa päivää asian ja ihmisten kanssa, jota rakastan.
Karramme vihdoin tallin pihalle, jossa näen sekä uusia että tuttuja kasvoja. Hyppään ulos autosta ja tekee mieli juosta heti rakkaiden lempihevosten kaulaan, mutta pitää malttaa. Vien kassit mökkiin, etsin sopivan sängyn seinän vierestä, valloitan sen kasseilla ja lähden ulos.
Sitten on aika, jolloin minun on oltava päättäväisen itsevarma ja hoitaa lempihevonen leirihoitsuksi. Tekee mieli huutaa onnesta, kun on vahvistettu, että saisin viettää lempihevosen kanssa illat sekä -mitä parasta-, ensimmäisen tunnin! ..........................................................
Tästä alkoi ylivoimaisesti elämäni tähän mennessä yksi parhaista viikoista. Kiitos parhaille ihmisille. Ja opettajalle, joka antoi minun ratsastaa tenorilla lähes kaikki tunnit. Sain mm. hypätä esteitä, vääntää koulukiemuroita ja ravata helteellä maastossa tämän mahtavan hevosen kanssa, parhaassa seurassa. Nähdään sitten pitkien neljän viikon päästä!
love, veera
Mitäs tykkäsitte erikoispostauksesta? :) Kommenttiboksiin risuja, ruusuja ja ideoita! Iso KIITOS!!
Ikävä sua! ootan leiriii<3 ja oli just kiva postaus;)
VastaaPoistaAww samoin<3
PoistaNii mäki!!
Ja kiitos:) Oli kiva kirjottaa jotai erilaista välillä! :)